Arvojärjestys ja tappelut

Sikojen välisen arvojärjestyksen ylläpitäminen sujuu sitä rauhanomaisemmin, mitä enemmän tilaa niillä on käytettävissään. Myös sillä on merkitystä, millaista tila on.

Etenkin kovemmissa kiistoissa sian luontainen tapa osoittaa alistumistaan ja lopettaa tai ehkäistä tappelu on poistuminen toisen näköpiiristä. Jos tähän ei ole mahdollisuutta, tappelu voi pahentua, koska toinen osapuoli ei ymmärrä, että toinen haluaisi lopettaa tappelun.[1] Tappeluiden ehkäisemiseen kannattaa panostaa erityisesti silloin, kun sikoja yhdistetään uusien yksilöiden seuraan. Sialle on luonnoton tilanne joutua yhtäkkiä suljettuun tilaan vieraan yksilön kanssa, joten ryhmien yhdistäminen aiheuttaa yleensä levottomuutta ja tappeluita.

Tätä voi lievittää järjestämällä näköesteitä, joiden taakse alistuva osapuoli voi mennä toiselta näkymättömiin, kuten pysyviä tai tilapäisiä väliseiniä, olkipaaleja tai muuta vastaavaa.

Lisäksi juuri ennen siirtoa kannattaa karsinaan antaa tavallista suurempi määrä virikkeitä, niin että niitä riittää sekä vanhoille että uusille yksilöille viemään osa huomiosta pois tappelemisesta. Virikkeiksi sopivat esimerkiksi oljet, pahvilaatikot ilman niittejä, sanomalehdet, lujasti kiinnitetyt hamppuköydet tai muu pureskeltava ja tongittava. Hiukan tilannetta auttaa myös se, jos siirrossa voidaan viedä useampi kuin yksi toisilleen tuttu yksilö yhdessä.[2]

 

Kuva: Helinä Ylisirniö

Lähteet:

1, 2: Anna Valros: ”Sika. Sosiaalinen käyttäytyminen”. Teoksessa Anna Valros, Hanne Teräväinen ja Jukka Helin (toim.): Hyvinvoiva tuotantoeläin. ProAgria Maaseutukeskusten Liitto , Otava Kirjapaino, Keuruu 2005.