Hyvinvointi tutkimuskohteena

Eläinten hyvinvointia on Suomessa usein ajateltu ennen kaikkea terveydenhoitona.

Terveys onkin oleellinen osa eläimen hyvinvointia, mutta sen lisäksi eläin tarvitsee myös tilaisuuden toteuttaa tärkeimpiä lajityypillisiä käyttäytymistarpeitaan sekä vapauden stressistä ja kivusta.

Eläinten hyvinvoinnin tutkimus tarjoaa objektiivisia keinoja hyvinvoinnin tason arvioimiseen ja sen parantamiseen.

Eläinten hyvinvoinnin arvioimisessa auttaa sekä pitkä käytännön kokemus sikojen tarkkailemisesta – niin sanottu ”sikasilmä” – että tieteellinen tutkimus, jonka avulla voidaan mitata myös sellaisia osia eläimen olosta, jotka eivät näy päällepäin. Esimerkiksi eläimen apaattisuus jää helpommin huomaamatta kuin aktiivisemmat turhautumisen ilmaukset.

Hyvinvoinnin asiantunteva arvioiminen on tärkeää sikälikin, että tuotos yksinään ei vielä kerro paljoakaan eläinten hyvinvoinnista. Jos eläinten asiat ovat erittäin huonosti, tuotoskin kyllä yleensä putoaa, esimerkiksi kasvun hidastumisen takia. Yleistä kuitenkin on, että eläimet saattavat kärsiä kroonisesta stressistä tai hännänpurenta saattaa olla karsinassa juuri alkamaisillaan ilman, että esimerkiksi eläinten kasvussa näkyisi mitään hälyttävää.

Useimmat sairaudet heikentävät hyvinvointia, ja siksi terveydenhoito on oleellinen osa hyvinvoinnin kokonaisuudesta. Pelkkä hyvä terveydenhoito ei kuitenkaan vielä yksinään riitä takaamaan sitä, että eläin voisi hyvin. Suuri vaikutus on myös muun muassa sillä, pääseekö eläin toteuttamaan niitä lajityypillisiä käyttäytymismuotojaan, joihin sillä on voimakas sisäsyntyinen tarve. Eläimen vointia luonnollisestikin heikentävät myös muun muassa puutteellinen rehun koostumus, häiriöt laitteissa kuten veden tai rehun saannissa tai ilmanvaihdossa sekä kipu esimerkiksi hännänpurennan kohteeksi jouduttaessa tai kastroitaessa ilman kivunlievitystä.

Eläinten hyvinvoinnin tutkimus on muutamien vuosikymmenten ikäinen tieteenala, joka yhdistää eläinten käyttäytymistutkimusta, eläinlääketiedettä ja muita eläinten hyvinvoinnin mittaamisen ja parantamisen kannalta oleellisia tieteenaloja. Hyvinvoinnin tason arvioimisessa tärkeimmät mittarit ovat muun muassa eläimen käyttäytyminen, fysiologiset reaktiot (esimerkiksi se, onko stressihormonien erityksen vuorokausirytmissä muutoksia) sekä vammat, haavat ja muu terveys. Luotettavan arvion saamiseksi on tärkeää käyttää useita eri mittareita.[1] Ei ole harvinaista, että eläin voi olla fyysisesti terve mutta silti kärsiä kroonisesta stressistä puutteellisten olosuhteiden takia. Vastaavasti esimerkiksi kasvu ja tuotos voivat olla hyviä, mutta eläimen käyttäytyminen häiriintynyttä ja toisia eläimiä vahingoittavaa.

Lähteet:

1: Jensen, P. et al: The welfare of intensively kept pigs. Report of the Scientific Veterinary Committee. Scientific Veterinary Committee of the European Commission, Animal Welfare Section, 1997. 190 s.