Ilmanlaatu

Ilmanvaihdon suunnittelu on tärkeä osa kaikkien tuotantoeläinrakennusten toimivuutta. Ilmavirtoja voi tarvittaessa tutkia savutikun avulla, joka osoittaa havainnollisesti, mihin suuntiin ilma liikkuu omassa rakennuksessa.

Huono ilmanlaatu, etenkin korkea ammoniakkipitoisuus, on sikaloissa yksi yleisimmistä ongelmista. Elimistön reaktioiden perusteella on havaittu, että korkea ammoniakkipitoisuus aiheuttaa sioille kroonista stressiä, vaikka se ei sillä hetkellä suoraan niiden käyttäytymisestä näkyisikään.[1] On myös viitteitä siitä, että huono ilmanlaatu ja sen aikaansaama stressi lisäävät hännänpurennan alkamisen todennäköisyyttä.

Hyvä käytännön ilmanlaatumittari on ihmisen nenä. Kun sikalassa tuntuu omaan nenään mukavalta, ilmanlaatu on yleensä turvallisissa rajoissa. Hyvään ilmanlaatuun päästään muun muassa kuivikkeen runsaalla käytöllä ja usein tapahtuvalla siivoamisella. Esimerkiksi olkikuivitetuissa emakkopihatoissa käytännössä hyväksi havaittu ratkaisu on se, että koko olkikerroksen vaihtojen välillä tehdään pienempi siivous: sikojen käymälänään käyttämiltä alueilta viedään pari-kolme kertaa viikossa oljet pois ja tuoda samalla lisää olkea.[2]

Kuva: Seppo Parkkinen 

Lähteet:

1: O’Connor, E., Parker, M., Wathes, C. & Abeyesinghe. S. 2010. The effect of environmental stressors on the social behavior and stress physiology of group-housed growing pigs. –– Proceedings of the 44th Congress of the International Society for Applied Ethology. Wageningen Academic Publishers, Wageningen.

2: Helena Telkänranta: ”Olkikuivitus ja väljyys tärkeitä emakoille”. Teoksessa Anna Valros, Hanne Teräväinen ja Jukka Helin (toim.): Hyvinvoiva tuotantoeläin. ProAgria Maaseutukeskusten Liitto , Otava Kirjapaino, Keuruu 2005.