Kaksi-ilmastokarsinat

Kaksi-ilmastokarsina on karsinaratkaisu, jossa sika voi käyttää karsinan eri osia eri tarkoituksiin.

Joskus melko pelkistettyjäkin ratkaisuja kutsutaan tällä nimellä, mutta hyvin toimivassa kaksi-ilmastokarsinassa on aina vähintäänkin olkikerros makuualueella ja sikasuihku karsinan toisessa päässä lantakäytävällä.

Sian luontaista taipumusta jakaa alue eri osiin käyttötarkoituksen mukaan voi edistää suunnittelemalla tilat niin, että ne ovat sopusoinnussa sian sisäsyntyisten pyrkimysten kanssa. Esimerkiksi makuupaikakseen sika pyrkii valitsemaan kuivan, lämpimän paikan, jossa on pehmeä alusta. Jos makuupaikaksi tarkoitettu karsinan osa on vetoinen tai kostea, tai siellä ei ole kuivikkeita, sika ei mielellään käytä sitä lepoon.[1]

Karsinan puhtaana pysyminen tehostuu, kun lantakäytävälle annetaan sikojen silmissä käymälän merkitys. Ilmavirrat kannattaa suunnata niin, että lantakäytävä on karsinan viilein alue. Vesinipat kannattaa sijoittaa lantakäytävälle, koska lattian kostuminen niiden alla antaa paikalle käymälän merkityksen.[2]

Välikasvatuksessa olevien porsaiden sekä lihasikojen tavanomaisimmista karsinaratkaisuista kaksi-ilmastokarsina vaikuttaisi olevan paras eläinten viihtyvyyden kannalta. Toisena keinona välikasvatusporsaiden ja lihasikojen hyvinvoinnin parantamiseksi on Suomessakin kokeiltu purupohjasikalaa, joka on laaja pihattomainen, paksulla purukerroksella varustettu ratkaisu.

Sen ongelmaksi on kuitenkin käytännössä muodostunut se, että jos eläintiheys pidetään suunnilleen yhtä suurena kuin tavanomaisessa lihasiankasvatuksessa, purupohja kostuu liikaa. Hyvin hoidettu purupohjasikala on kuitenkin toimiva ratkaisu silloin, kun käytetään väljempiä eläintiheyksiä.[3]

 

Kuva: Seppo Parkkinen

Lähteet:

1, 2: Anna Valros: ”Sika. Sosiaalinen käyttäytyminen”. Teoksessa Anna Valros, Hanne Teräväinen ja Jukka Helin (toim.): Hyvinvoiva tuotantoeläin. ProAgria Maaseutukeskusten Liitto, Otava Kirjapaino, Keuruu 2005.

3: Mari Heinonen ja Pirjo Mälkiä (toim.): Emakkosikalan pihatto-opas. KMVET-lehden erikoisliite. Tampere 2001, 46 s.