Kuivikkeet ja virikkeet

Kiinteille lattioille olki on ihanteellinen materiaali. Se toimii makuupaikkoja pehmustavana kuivikkeena sekä tonkimisen ja pureskelun mahdollistavana virikkeenä.

Hännänpurennan ehkäisemiseksi yksi tehokkaimmista keinoista on kuivikkeiden tai virikkeiden runsas käyttö. Tutkimusten mukaan parhaat tulokset hännänpurennan ehkäisemisessä antaa kerros olkea. Oljen parhaimmuuden katsotaan johtuvan siitä, että olki antaa sioille mahdollisuuden toteuttaa useita eri käyttäytymistarpeita, kuten tonkimista, pureskelua ja nukkumapesien rakentamista.[1]

Oljen lisäksi muita korkean virikearvon omaavia esineitä – eli sellaisia, joiden kanssa siat käyttävät runsaasti aikaa sen jälkeenkin, kun ensimmäisten päivien uutuudenviehätys on mennyt ohi – ovat muun muassa narussa riippuvat juurekset, kaukalossa tarjottu multa tongittavaksi sekä paperi.[2]

Virikkeen kiinnostavuus liittyy kaikilla eläinlajeilla oleellisesti siihen, miten hyvin eläin pystyy sen avulla toteuttamaan lajityypillisiä käyttäytymistarpeitaan, sian tapauksessa muun muassa tonkimista ja pureskelua. Siat tutkivat intensiivisesti lyhyen aikaa melkein mitä tahansa esinettä, joka niille annetaan, mutta pitkäaikaista mielenkiintoa ylläpitävät lähinnä ne esineet, jotka täyttävät yhden tai useampia seuraavista kriteereistä: Esine on uusi, eli se on ollut karsinassa enintään joitain päiviä, sitä voi pureskella, ja se muuttaa muotoaan tai hajoaa eläimen käsitellessä sitä. Lisäksi havaittiin, että suunnilleen sian pään korkeudelle kiinnitetyt tai ripustetut esineet kiinnostivat pitempään kuin lattialle annetut – luultavasti siksi, että lattialla ne helposti likaantuvat.[3]

Kiinnostavuuteen liittyvän virikearvon lisäksi on virikeratkaisujen suunnittelussa otettava huomioon myös käyttäytymisen synkronisoiminen eli se, että siat pyrkivät tekemään samoja asioita samanaikaisesti. Virikkeitä on siksi oltava sen verran paljon, että karsinan kaikki yksilöt pystyvät käyttämään niitä yhtä aikaa. Tällöin ei aiheuteta kilpailutilanteita tai sitä, että osa yksilöistä joutuu vain katselemaan kun muut saavat käyttää virikkeitä.[4]

 

Lähteet:

1: van de Weerd, H. A. & Day, J. E. L. 2009. A review of environmental enrichment for pigs housed in intensive housing systems. –– Applied Animal Behaviour Science 116: 1–20.

2: van de Weerd, H. A., Docking, C. M., Day, J. E. L., Avery, P. J. & Edwards. S. A. 2003. A systematic approach towards developing environmental enrichment for pigs. –– Applied Animal Behaviour Science 84: 101–118.

3: van de Weerd, H. A., Docking, C. M., Day, J. E. L., Avery, P. J. & Edwards. S. A. 2003. A systematic approach towards developing environmental enrichment for pigs. –– Applied Animal Behaviour Science 84: 101–118.

4: Docking, C.M., van de Weerd, H.A., Day, J.E.L. & Edwards, S.A. 2008. The influence of age on the use of potential enrichment objects and synchronization of behavior of pigs. –– Applied Animal Behaviour Science 110: 244–257.