Porsituskarsinat

Vapaa porsiminen eli porsitus ilman emakkohäkkiä on Suomessa toistaiseksi harvinaista.

Oikein suunnitellussa ja varustellussa karsinassa vapaa porsiminen sujuu kuitenkin ilman että porsaskuolleisuus nousee häkissä porsimista korkeammaksi, ja emakko voi huomattavasti paremmin kuin häkissä.

Emakon pesänrakennustarve käynnistyy vajaata vuorokautta ennen synnytystä.[1] Sisäsyntyinen tarve rakentaa pesää on voimakas riippumatta siitä, saako emakko toteuttaa sitä. Jos tarve jää tyydyttämättä, se voi hankaloittaa porsimista, koska emakko on silloin vielä porsimisen aikanakin edelleen osittain pesänrakennusvireessä. Pesänrakennusmateriaalien antaminen emolle on siis eduksi myös porsitushäkissä. Parhaiten emakon hormonitoiminnan muutokset tukevat porsimisen etenemistä silloin, jos emakko saa liikkua karsinassaan vapaasti, jolloin se pystyy toteuttamaan pesänrakennusliikkeet luonnollisella tavalla, ja jos se lisäksi saa pesänrakennusaineksia niin suuren määrän, että lopputuloksena syntyy jotain, minkä se kokee valmiiksi pesäksi. Tällöin se rauhoittuu ennen synnytystä ja on valmis kunnolla keskittymään porsaisiinsa.[2]

Suomessa vapaa porsiminen on toistaiseksi käytössä vasta melko harvoilla tiloilla, päinvastoin kuin Ruotsissa, jossa emakkohäkkejä käytetään vain poikkeustapauksissa ja silloinkin huomattavasti meikäläistä lyhyemmän ajan. Vapaaseen porsimiseen sisältyy useita etuja, joista yksi on se, että kun emakko voi liikkua ja sillä on käytettävissään pesämateriaalia, sen hyvinvointi on huomattavasti parempi kuin porsitushäkissä.

Lisäksi porsiminen sujuu helpommin silloin, kun emakko pystyy liikkumaan karsinassaan. Vapaasti porsivilla emakoilla porsiminen tapahtuu keskimäärin puolitoista tuntia nopeammin kuin häkissä porsivilla. Tällä on merkitystä myös sikäli, että pitkittynyt porsiminen on riski porsaille.[3]

Onnistunut vapaa porsiminen edellyttää porsituskarsinan suunnittelemista nimenomaan tähän tarkoitukseen. Edellytyksiin sisältyvät muun muassa vähintään kuuden neliömetrin karsinapinta-ala ja pesämateriaalien runsas käyttö. Emakon hyvä fyysinen kunto eli riittävä joutilasaikainen liikunnanmahdollisuus on suureksi eduksi, koska silloin sillä on paremmat jalkojen lihakset ja vartalon hallinta, jolloin riski porsaiden kuoliaaksi makaamisesta vähenee. Myös alhaisella melutasolla on merkitystä, koska kova taustamelu voi haitata emakon ja porsaiden ääniviestintää esimerkiksi peittämällä alleen ne röhkäisyt, joilla emakko varoittaa porsaitaan siitä, että se on aikeissa laskeutua makuulle.

Tärkeä osa onnistunutta vapaata porsimista ovat emakon hyvät emo-ominaisuudet. Edellä mainituilla ympäristötekijöillä niitä voidaan edistää, mutta lisäksi emo-ominaisuuksissa on myös perinnöllisiä eroja.[4]

Ryhmäporsitus on Suomessa toistaiseksi vielä harvinainen, mutta eräissä muissa Euroopan maissa yleistymässä oleva vapaan porsimisen muoto, josta on saatu hyviä kokemuksia. Se perustuu sikojen luontaiseen käyttäytymiseen: luonnossa emo porsaineen palaa laumaan porsaiden ollessa vajaan kahden viikon ikäisiä, jolloin porsaat sosiaalistuvat olemaan tekemisissä muidenkin emojen porsaiden kanssa. Ryhmäporsituksessa porsaat pidetään aluksi omien emojensa karsinoissa, joista emakko pääsee kulkemaan yhteiselle alueelle mutta kynnys pitää porsaat karsinan sisäpuolella. Porsaat päästetään syntymäkarsinastaan ulos yhteiselle alueelle ja muita ikätovereitaan tapaamaan suunnilleen samassa iässä, jossa ne luonnossakin liittyisivät laumaan. Näin vältetään pahnueiden yhdistämiseen liittyvät tappelut, jotka ovat tavallisia silloin kun porsaita aletaan yhdistää vasta myöhemmin.[5]

Ryhmäporsituksen menestys porsaiden myöhemmän tappelualttiuden vähentämisessä perustuu siihen, että moniin eläinten käyttäytymismuotoihin sisältyy sekä synnynnäinen että opittu osuus. Esimerkiksi porsaan sosiaalisen käyttäytymisen kehittyminen jää puutteelliseksi, jos sillä ei ensimmäisinä elinviikkoina ole riittävästi tilaisuuksia sosiaaliseen kanssakäymiseen muiden kuin sisarustensa ja emonsa kanssa.[6]

 

Kuva: Seppo Parkkinen

Lähteet:

1: Jensen, P. et al: The welfare of intensively kept pigs. Report of the Scientific Veterinary Committee. Scientific Veterinary Committee of the European Commission, Animal Welfare Section, 1997. 190 s.

2: Anna Valros: ”Porsaille hyvä alku”. Teoksessa Anna Valros, Hanne Teräväinen ja Jukka Helin (toim.): Hyvinvoiva tuotantoeläin. ProAgria Maaseutukeskusten Liitto , Otava Kirjapaino, Keuruu 2005.

3: Olli Peltoniemi, Anna Valros, Mari Heinonen, Camilla Munsterhjelm, Outi Hälli ja Claudio Olivieiro: Sian hyvinvointi ja tuotanto, HYTU -projekti 2004–2007. Yhteenveto. Helsingin yliopisto, kliinisen tuotantoeläinlääketieteen laitos 2008.

4: Valros, A., Rundgren, A., Spinka, M., Saloniemi, H & Algers, B. 2003. Sow activity level, frequency of standing-to-lying posture changes and anti-crushing behaviour – within-sow repeatability and interactions with nursing behaviour and iglet performance. –– Applied Animal Behaviour Science 83: 29–40.

6: Olsson, I. A. S., de Jonge, F. H., Schuurman, T. & Helmond, F. A. 1999. Poor rearing conditions and social stress in pgs: repeated social challenge and the effect on behavioural and physiological responses to stressors. –– Behavioural Processes 46: 201–215.