Lukumääriä

Sika on yksi Suomen runsaslukuisimmista kotieläimistä. Maassamme on vajaat puolitoista miljoonaa sikaa, eli kolme kertaa koirien lukumäärä tai neljännes ihmisten lukumäärästä.

Suomen sikojen kokonaismäärä on pysynyt suunnilleen samassa suurusluokassa viimeisten kahdenkymmenen vuoden ajan. Vuoden 2009 tilaston mukaan Suomessa oli yhteensä 1 381 200 sikaa. Näistä 152 900 oli porsaiden tuotantoon käytettyjä emakoita ja 3 200 siitoskarjuja. Alle 20-kiloisia porsaita oli 396 200, ja lihantuotantoon kasvatettavia lihasikoja 828 900.[1]

Sikoja teurastettiin vuonna 2009 yhteensä 2,3 miljoonaa. Tämän ero edellisiin lukuihin selittyy sillä, että lihasiat teurastetaan noin viiden kuukauden iässä. Sianlihan tuotanto Suomessa kääntyi vuonna 2009 laskuun kasvettuaan sitä ennen kahdeksan vuoden ajan. Samaan aikaan alkoi laskea myös sianlihan tuottajahinta. Vuonna 2009 tuottaja sai 1,45 euroa lihakilolta.[2]

Suomen sikaloiden lukumäärä on vähitellen laskemassa ja sikaloiden keskikoko kasvamassa. Vuoden 2009 tilaston mukaan Suomessa oli 2 255 sikalaa. Suurin osa niistä sijaitsee eteläisessä tai läntisessä Suomessa: maakunnista sikaloita on eniten Satakunnassa, Hämeessä, Etelä-Pohjanmaalla ja Pohjanmaalla.[3]

Luomusikaloita eli luonnonmukaisen tuotannon piirissä olevia sikaloita on Suomessa vasta joitakin kymmeniä, eli runsas prosentti sikaloista. Luomusikaloissa siat saavat ulkoilla vähintään toukokuun alusta lokakuun loppuun. Lihasikoja saa kuitenkin poikkeusluvalla kasvattaa kokonaan sisätiloissa vielä vuoden 2013 loppuun saakka. Karsinatilaa eläintä kohti on hiukan enemmän kuin tavanomaisissa sikaloissa. Kaikissa luomusikojen karsinoissa on kuiviketta, kuten olkea tai turvetta. Porsiva emakko saa liikkua karsinassa, eli liikkumisen estäviä emakkohäkkejä ei käytetä. Luomutuotanto siis vastaa kuluttajien toiveisiin eläinten oloista paremmin kuin suurin osa tavanomaisesta tuotannosta, ja luomulihan kysyntä ylittää usein tarjonnan, mutta tästä huolimatta luomusikaloiden yleistyminen on ollut hidasta. Suurimpina syinä pidetään sitä, että markkinoilta ei saada tarpeeksi korkeaa hintaa kattamaan korkeammat tuotantokustannukset, ja että tuotteista saatava hintataso ei ole vakiintunut.[4]
Osasyynä lienee myös se, että suurin osa kuluttajista ei tunne tavanomaisten sikaloiden tyypillisimpiä ongelmia, mikä vähentää motiivia maksaa luomulihan korkeampaa hintaa.

 

Kuva: Seppo Parkkinen

Lähteet:

1: Maa- ja metsätalousministeriön tietopalvelukeskus Tike: Sikojen lukumäärä koko maassa 1990–2009. www.maataloustilastot.fi, luettu 11.9.2010.

2: ”Sian- ja siipikarjanlihan tuotannon kasvu taittui ja tuottajahinnat kääntyivät laskuun vuonna 2009”. Maa- ja metsätalousministeriön tietopalvelukeskuksen Tiken tiedote 5.3.2010. www.maataloustilastot.fi, luettu 11.9.2010.

3: Maa- ja metsätalousministeriön tietopalvelukeskus Tike: Maatilojen lukumäärä tuotantosuunnan mukaan alueittain vuonna 2009 sekä vuosina 1995–2008. www.maataloustilastot.fi, luettu 11.9.2010.

4: Tapani Kivinen: Luomusikala Suomen olosuhteissa. Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus MTT, Vihti 2003.